Bloginpoika: runosuonen sykkeet

yhdessä

Wed, 14 Nov 2007 18:51:35 GMT

hetki omassa rauhassa, antaa voimia jatkaa.

vaikka kotona paikallani istun, tiedän mihin ajatukseni matkaa.

mieli tuo eteeni menneisyyden muistot.

kesäiset rannat ja vehreät puistot.

mitä aistien harhat aikaiseksi saikaan, kosketus minut arkeen takaisin tuo.

avaan silmäni taas tähän aikaan , olet paljon enemmän kuin unelmat nuo.vain hiljaisuus välissä kahden ihmisen, silti helppoa on olla onnellinen.

AAMUKASTE

Thu, 18 Oct 2007 17:53:41 GMT

SYKSY TUO MUKANAAN TALVEN ODOTUKSEN, VÄRIT RUSKEAN JA HARMAAN.

SUMUVERHON KUIN HIUKSET VALKOISET, UNOHDUKSEN PEITON VARMAAN.

AAMUKASTEEN MAISTAN, PITENEVÄN YÖN KYYNELEET.

LÄMPÖ HAIHTUU TUULEEN, MYRSKY REPII LEHDET KUOLLEET.

ON ELÄMÄ PIILOON KÄTKETTY, JÄLJET VETEEN LIUENNEET.

KUKAT LOISTONSA JÄLKEEN, VOIMANSA KADOTTANEET.

VAIN MURHETTA JA SURUA ON LUONTO SYKSYN, HUNTUA HARMAATA EI MORSIAMELLA NÄY .

KUKA NÄKISI KUOLEVASSA ELÄMÄN ALUN, KENELLE ILOSTA AAMUKASTE KÄY.

musta ruusu

Mon, 17 Sep 2007 18:46:17 GMT

tunne minkä ihminen sisäänsä sulkee, ei ole käsin kosketeltavissa.

kyynel jonka ihminen salaa itkee, ei ole silmin nähtävissä.

ilo joka huudetaan yksin pimeään, on kuin hukattu aarre.

rakkaus jolle ei ole kohdetta, on kuin kahlittu virta.

kylmä vesi joka kuljettaa aikaa edellään, taakseen jättää kylmän maan.

suljettu sielu kerää ympärilleen tuhon siemenet.

siemenet joista kasvaa kaunis kukka, mutta tummuudessaan pelottava.

se kukkii vain kun yöllä tähti hetken palaa.

palavasti lepattaa, ja sammuu.

suru ja kaipaus

Fri, 11 May 2007 18:01:53 GMT

tuskin kukaan voi toista tuskalla hallita, rakentaa siitä jalkojen alle tasoa.

tuskin kukaan voi toista suruun kahlita, pystyttää siitä ympärille seiniä.

tuskin kukaan voi toista kaipaukseen sitoa, nostaa siitä kattoa korkeuksiin.

pimeässä talossa valon pilkahdus löytyy, kun ikävästä ikkunat avataan.

sillä eihän kukaan ikäänsä yössä istu, suruun itseään hukuta.

on ovi ulos joskus avattava, päästettävä itsensä pois.

kannattaa jotain mukaansa ottaa, tunne tuskaa kauniimpi.

kaipauksen kanssa on hyvä elää, se opettaa meille elämää.

yksin äisyys

Wed, 09 May 2007 18:00:37 GMT

yksinäinen käyttää aikansa paremmin, hetkessäkin itää ikuisuuden siemen.

yksinäinen jakaa kaiken, toisen puolen voi käyttää sitten myöhemmin.

yksinäinen osaa rauhoittua, hänellä on aikaa hiljaisuudelle.

yksinäinen on parempi ystävä, hän tietää millaista on kun sitä ei ole.

yksinäinen.........

olla yksin.........

on parempi olla yksin kuin yksinäinen.

yksinäisyys on elämäntilanne, yksinolo on rauhoittumista.

jokainen voi olla hetken yksin ja miettiä, tai olla miettimättä.

yksinäisyyttä ei kukaan halua, yksin voi aina hetken olla.

tähdenlento

Tue, 17 Apr 2007 18:43:19 GMT

katsoin illalla taivaalle, näin siellä tähdenlennon.

musta avaruus, kuin kangas levitettynä ympärilleni.

tuska piirtää tähdet puhtaaseen pintaan, kivun tuikkivat lähettiläät.

olen hukannut itseni jonnekin pimeyteen, enkä tiedä milloin.

sinä olit valoni ja valaisit päiväni, revit mustan kankaan.

jätit minut alasti tuohon kylmään kirkkauteen, nauroit vaan.

olen kutonut itselleni uuden suojan, sinusta jäi vain nuo pienet tähdet.

sykkivät kuin sydän, mutta pumppaavat myrkkyä.

taas lensi yksi tähti taivaalta, pelko pois päästäni.

tähdenlento, tuska hellittää.

tähdenlento, toivo paremmasta, aamunkoitosta.

vaikeutta ilman valkeutta

Mon, 16 Apr 2007 18:59:21 GMT

yksi surullinen tarina pyyhkii edeltään tuhat onnellista tarinaa.
yksi kyynel pesee kasvoilta sata hymyä.
yksi kylmä tuulenhenkäys pyyhkii kasvoilta kymmenen lämpimän kesäpäivän muiston.
miksi takerrumme tämän hetken suruun, kun kehomme huokuu vielä lämpöä.
miksi riistämme itseltämme onnen, kun sen nauru kaikuu vielä korvissamme.
miksi annamme ajan istua harteillamme sen hetken joka on nyt.
ja miksi aika ja suru yhdessä vääntävät selkämme kumaraan ja hymymme alaspäin.
eikö eilinen voisi tehdä meistä itsevarmoja, ja huominen meistä toivekkaita.
ja eikö tämä päivä voisi tehdä meistä onnellisia.

tuuli tuo kesän!!

Wed, 04 Apr 2007 17:18:24 GMT

kylmä tuuli joka nousee mereltä, tai meren takaa.

puree ilkeästi kuin raivoisa koiralauma, haavoja sieluun jakaa.

ei ole enää ilmassa kevään tuntua, vain auringonnousu tulevasta kertoo.

vielä hetken kaikki vihreä ja elävä piiloissaan vartoo.

näinkö muistan kesän aina alkaneen, vai siirtyikö aikani talvesta syksyyn harmaaseen.

siirrän katseeni ylöspäin, taivaan kaareen pilviseen.

ei kevät katsomalla saavu, vain silmät tuulesta kostuu.

jos harmautta seuraat, on sinulla vastuu.

unohdatko kesän edellisen, keskellä toivon kaatumisen.

vai saapuuko lämpö sittenkin ,kun tuo kylmä tuuli sen

käyttöinsinööri javanainen

Fri, 30 Mar 2007 18:45:36 GMT

ja näin käytiin helsingissä taas, ja rutiinilla. aamulla heräsin epämukavasta sängystäni kello 6.10. nukuin alakerran sohvaal syystä että, vaimon ei tarvitsisi herätä niin aikaisin, kolmonen jos olisi ollut meidän välissä nukkumassa siihen aikaan, olisi luultavasti herännyt ja vaatinut seurakseen alakertaan myös emännän. niinpä suostuin nukkumaan sohvalla. ajeltiin työkaverin kanssa porvooseen ja juteltiin mukavia ( kerrankin sain reissulleni kaverin ja olin siitä tyytyväinen). auringonlasku oli mahtava, punainen verinen pallukka nousi takanamme ja huristelimme sköldvikiin. yllättävän hyvin saimme hommat onnistumaan ja suuntasimme hyvissä ajoin ullanlinnaan ( liian hyvin oli mennyt asiat,epäilimme. varmasti takaiskuja tulossa). siellä olimme puolenpäivän aikaan ja pääsimme sieltäkin jo iltapäivällä pois ( kävimme rannassa karusellissa kahvilla). takaiskuja ei siis tullut ja suuntasimme kotiin. manailimme voicen mainosta jossa kehutaan käyttöinsinööri javanaisen tuntevan autot ja ajavan rallia. täytyy olla harvinaisen tietäväinen mies....paljastimme myös salajärjestön, perässähiihtäjät ry:n. heidän toimialansa on ajaa aamusta alkaen jonkun perässä, kuka nyt kohdalle sattuu ja ajaa niin kauan perässä kun edellämenevä menee johonkin pihaan tai pysähtyy, sitten otetaan kohteeksi toinen auto. järjestöllä on jäseniä jo paljon suomessa mutta tosiaan salainen niin turha luulla että joku tunnustaisi..ja päiväkirjaa pitävät näistä "emoista" niinkuin perässäajettavia kutsuvat leikkisästi. vertailevat sitten vuosittain saalistaan päiväkirjoista, vuotuisessa tapahtumassa " seuraa johtajaa" päivillä. lapset kävivät virpomassa vanhainkodin asukkaita ja saivat palkkioksi munia ja rahaa. hienosti oli äiti pukenut pikkunoidiksi porukan.. kotiin palattuani olikin sitten minun vuoroni käydä kauopoilla, ostamassa lautoja leikkimökin lattiaan ja ruuveja. ja punaviinipönikän ostin jo päsiäiseksi. "kymijoki, elämän virta"

veden virtaus on kuin elämä itse, soljuu vääjäämättä kohti loppuaan.

liikkuu ohitsemme sitä huomaamatta, sen tunteista välittämättä.

kuljemme sen ylitse , katseen ohimennen sen pintaan luoden.

se kuljettaa mukanaan tarinaa itsestään, kenenkään kysymättä, kenenkään tietämättä.

ja jälkensä se painaa kymenlaakson maisemaan, itselleen kuluttaa uran pintaan maan.

jokainen meistä kulkee mukana sen, oman jälkemme maahan haudaten.

talven tullen kylmää huokuu vesi, huuruja nostaa kuin haamuja ajan.

vesi tumma ja jäätävän kylmä, näen nestemäisen kuoleman.

syliinsä ottaa, tunteetta halaa.

julma rakastaja, ei nuku ei lepää.

tunteeton muttei vihainen, toisin kuin ihminen."

jokaiselle jotakin

Thu, 15 Mar 2007 18:47:12 GMT

yliahkera kirjoittaja tai muuten vaan tylsä. jompaakumpaa kun joka päivä jotain sepustan. on niitä lukijoitakin ollut, tähän mennessä 8 tuhatta. kiitos vaan tai otan osaa. nyt pitäisi nuo kuvaasiat saada kuntoon laitettua kun ei tuo minun host-palvelin ole vähään aikaan toiminut. kai sitä joskus kerkeää, aikomuksena olisi tehdä uudestaan otsikkoteksti mutta aikanaan.

"silmissäsi asuu meri jolla ei ole rantoja, haikeus maasta joka joskus oli.

aaltoihin ovat ajatukset uponneet, laivat jotka eivät kotiin osanneet.

suru kantaa elämää vajonnutta, loppuunajettua myrskyihin hajonnutta.

kyyneleet silmän ympärillä loistaa, meren kaihoa syvää toistaa.

pisarat surun, vettä meren.

löytävät pudotessaan lämpimän käden.

huulilleni nostan meren lapsen, kuivaksi puhallan elävän korun.

muistona varjon suolaisen, jättää haikeus taakseen suuren surun.

voi elämä jatkua merellä aavalla, jälleen laivat kohtaavat ulapalla."

varmaankin hoopo runo taas meikäläiseltä, mutta ei voi mitään. kai niitä hyviäkin runoja tulee jos kirjoittaa tarpeeksi huonoja. tänään olikin työntayteine päivä, töissä painoin ihan urakalla että saisi jotain aikaiseksi ja työkaveri teki enenmmänkin heh. testaan uutta lämpömittariakin ( jätin salaa kylmiöön ja huomenna katson mitä se näyttää ). eilen illalla tuli mesetettyä "talsiivaatimusviidakossa" kanssa ja olikin mukava vaihtaa kuulumisia ihan livenä. terkkuja vaan sinne. kotiin päästyäni tänään olikin vuorossa lentävä vahdinvaihto, vaimo lähti saman tien koulutukseen. nyt vasta nähtiin kun tuli tunti sitten kotiin. pojatkin oli olleet suht kiltisti tänään mikä on ihan hyvä asia. kotikatupäivä olisi tänään mutta iltapalaa en tiedä jaksaako syödä kun juuri ähmelsi ruuan. täältä alkaa lumet olla poistuneet, pellot ovat paljaat ja tiet kuivat. moottoripyörälläkin joku tuli vastaan jo. rohkea kaveri kun metsäpätkillä on mustaa jäätä. nyt ei muuta eikä ihahaata

muistot ovat rakkautta

Mon, 05 Feb 2007 13:59:36 GMT

kuolleet kuopataan, maa kansansa hautoihin kätkee.
koruton kivi päällensä makaamaan, muistojen kadottua pinta lakattu sanoja peilailee.
vaikka sielun koti on iäksi mennyt, paasi hetkeksi jää.
kynttilä sytytetään muistoille nyt, jotka kivi kullaksi muuttaa saa.
silloin saapuu sade viimeinen sijallensa, lumi peittää alleen murheen.
luonto kauneimmin peittää kuolleensa, alle peitteen, viattoman uneen.
maa kohta on taas alaston, muttei enää eloton.
silloin aika on nousta jatkamaan, kun kevät lähtee kotiin saattamaan...

sateenkaari

Fri, 10 Nov 2006 18:52:05 GMT

koko ajan etsin elämääni, suuntaa voimilleni.

miten kuluttaisin päiväni hupenevat, liian nopeasti laukkaavat.

ajatuksissani haluaisin niin paljon maailmalle antaa, ei hapuileva itsetuntoni vain jaksa taakkaa kantaa.

tulevaisuuden peittää varjo harmaa, kuin auringon edessä olisi vain sadetta kurjaa.

mutta sateessakin jotain kaunista lie, sateenkaari, näytä mulle tie.

ei enää lepää elämäni mustissa kääreissä, kun maailma hohtaa sateenkaaren väreissä.

en hae aarretta auringon takaa, kun sydämestäsi sateenkaari alkaa.

sokea enkeli

Tue, 30 May 2006 18:06:52 GMT

ymmärsinkö oikein, vai ymmärrettiinkö minut väärin. olinko oikeassa vai väärässä. itkinkö surusta ja tuskasta vai olinko vain onnellinen. ajattelenko aamulla herätessäni menetettyä eilistä vai olenko onnellinen tästä päivästä. kannattaako verhoja avata, pelkään ulkona olevan pimeämpää kuin sisällä. tai sitten sokaistun valosta. ovatko enkelit sokeita? vai näkevätkö he valon erilailla, kuin meren aaltoina jotka sykkivät elämää. vai ovatko enkeleitä ne jotka katsovat kohti pimeää valo takanaan loistaen. uskallanko minä astua valoon vai jäänkö istumaan pimeään, valossa saatan loistaa minäkin. tai tulla sokeaksi enkeliksi. ymmärränkö oikein, vai ymmärretäänkö minut väärin... ymmärtääköhän tuota kukaan muu kuin minun hullu mieleni... sitä odotellessa. tänään ei ollut pimeää vaan aurinkokin paistoi, en kuitenkaan katsonut suoraan aurinkoon vaikka valosta pidänkin. päivä kului töitä tehden lähes tauotta, oli taas mukamas kesäkiirettä. vaimolla kävi kahviseuraa eli naapurin rouva lasten kanssa. järjestelivät loppukesälle tallinnan reissua, voisi olla ihan mukava meno hih.. illalla minä siivosin poikien kanssa akvaarion, oli taas unohtunut useammaksi viikoksi, hengissä olivat kuitenkin kalat... hmph.. vuodatin tämän päivän luovuuteni tuohon runoon ja nyt en keksi mitään sanottavaa, hassua. paitsi että ihan puhki olin jossain vaiheessa iltaa, ilman syytä oikeastaan. ja hierojalla kävin kymmenennen kerran ja laskun lätkäisi, 250 euroa... mutta onpahan niskat kunnossa. kyllä nyt kelpaa taas tikkaille nousta ja kurkotella..

toivo

Tue, 02 May 2006 18:36:35 GMT

mikä saa kukan kasvamaan keväällä keskelle kylmyyttä ja harmautta. mikä saa linnun lentämään pohjoiseen. jonkun on oltava ensimmäinen, jonkun toivo täytyy olla niin vahva että uskaltaa. uskaltaa toivoa kevättä. jos kukaan ei uskalla, ei kasva kaunista kukkaketoa, ei kuulu linnunlaulua metsiköissä. kevät tulee mutta harmaana ja hiljaisena.....

matkalla

Sat, 22 Apr 2006 20:46:14 GMT

mikä on se päämäärä jota haemme elämässä. onko se paikan löytyminen maailmassa vai onko tarkoituksena vain hakea paikkaa. elämä on bussin käytävä, haet tyhjää paikkaa bussin kulkiessa eteenpäin pysäkkien välillä. siirtyykö joku ikkunapaikalle ennen takapenkkiä vai jäätkö seisomaan käytävälle tolppaan nojaten. raivaatko itsellesi paikan eturiviin vai istutko jonkun syliin?? tulemmeko liian nopeasti takaikkunan luokse katsomaan loittonevaa asfalttia vai käännymekö hädissämme takaisin käytävälle? tuijottavatko muut matkustajat minua vai välittääkö kukaan. elämä on valintoja ja niiden ratkaisuja, mutta kukaan ei valitse puolestamme. me ostamme lipun mutta kukaan ei kerro mitä sillä saa!! elämän matkalla ei ole oikeita ratkaisuja,on vain kiireisiä valintoja

sade soittaa kappaleen

Mon, 17 Apr 2006 17:44:20 GMT

kylmä sade satuttaa, pintaa veden rummuttaa. se rikkoo pinnan peilaavan, ja kuvan taivaan heijastuvan. yksi pieni pisara on vain nuotti kappaleen, jota taivas soittaa pinnalla äsken niin tyynellä. rikkoutunut taivaan heijastus, on nyt sateen tanssia veden päällä. rytmissä taivaan nuottien, voin elää hetken kuunnellen...

sidotut

Mon, 10 Apr 2006 18:35:38 GMT

jokainen haluaa vapaaksi, jokainen haluaa katkaista kahleet. silti jokainen rakentaa itselleen häkin. joillain häkki on jo puhkiruostunut ja vapaus on ulkopuolella mutta silti viimeisistäkin raudoista pidetään kiinni. jokainen joka väittää olevansa vapaa ei sitä ole sillä ihminen sitoo itsensä aina johonkin. jos ei perheeseen ja taloon niin sitten rahaan tai vapauden hakemiseen. yksinäinen erakko mökissäänkin on sidottu, sidottu itseensä ja kahlehdittu koloonsa. korkealla lentävä lintu voi herättää kaipuun, kaipuun vapauteen mutta onko lintu vapaa... voit lentää korkeammalle, sukeltaa syvemmälle, vaeltaa kauemmas ja sulkea muun maailman kahleineen ulommas, mutta itseäsi et pääse pakoon. mutta kahleetkin voivat olla kultaiset ja häkki hopeaa. ja jos hajotat hopeisen häkin ja murrat kultaiset kahleet, on vapautesi hinta ollut liian kova.....

matka ajassa

Sat, 08 Apr 2006 18:47:38 GMT

" yksin matkaani teen, jäljet takanani hiekkaan merkin piirtävät. en katso taaksepäin, pitäisikö minun. näkisin ajan tuulen kieppuvan ja pöllyttävän hiekkaa. välillä pysähdyn ja piirrän sormella viivan, uran hiekkaan muistoksi. kertomaan muille että minä olin tässä juuri nyt. huomaako kukaan, välittääkö matkastani. vai puhaltaako tuuli merkin ja minut ajan pyörteisiin ilman että kukaan niitä edes huomasi. niin, merkkini ja niiden tekijä saattoivat jäädä huomaamatta muilta, mutta askeleideni tahti sai aikaan pyörteen joka voimistuu. yksin matkaani teen, mutta tuulen rakennamme me kaikki yhdessä....."

by:isiootti